Keskiviikkona tämä tyttö täytti 21 vuotta, wuhuu! Nyt sai luvan kanssa mennä shoppailemaan Forever21:een! ;D Syntymäpäivä aamuna lähdettiin vielä Koh Sametilta, vielä kerran lääkärin kautta, kun sain viimeisen rokotteeni. Matka Bangkokiin meni suhteellisen samanlaisesti kuin matka Bangkokista Koh Sametille. Ainoastaan tällä kertaa bussi ei ollut niin mukava kuin tulomatkalla.
Illalla sain valita ruokapaikan syntymäpäiväni kunniaksi ja hirveän nälkäisenä päädyin mäkkäriin. Kyllä sitä voi joku muukin päivä mennä parempaan ravintolaan syömään, silloin siis kun ei voi syödä puhvelia yhdeltä istumalta! :D Sitten minut vielä yllätettiin viemällä Apple-kauppaan ja kertomalla, että saan valita itselleni Ipod nanon! Olin kyllä kevyesti kuvailtuna innoissani! Nano tuli niin tarpeeseen, sillä itselläni on tapana kuunnella kielten äänitteitä, äänikirjoja ja musiikkia mp3:sta ja sufflen kanssa on aina pitäny tietää etukäteen mitä kuuntelee koskakin, sillä siinä ei ole näyttöä eikä tilaa. Nyt on näyttö ja tilaa on 16G niin on jo huomattavasti enemmän valinnanvaraa. Nano on vielä sopivan kevyt lenkille ja siivoukseen. Vihaan puhelinta takin taskussa, kun käyn juoksemasssa.
Torstai aamuna lähdettiin sitten aikaisin kohti lentokenttää ja Vietnamia. Air Asia vei meidät taas turvallisesti Ho Chi Minh Cityyn, josta otettiin heti ensimmäinen juna tänne Pha Thiétiin. Junamatka oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Matkustettiin muka comfort-luokassa, joka on täällä tyyliin business-luokka. Tähän comfort-luokkaan kuului siis pehmoiset penkit ja ilmastointi. Pysähdysten välillä jotkut kyläläiset puskivat vaunuun myymään hedelmiä ja muuta tavaraa. Oli melkoisia sirkushuveja siis matkalla. Muuten meitä kyllä jännitti matkalla aika paljon, sillä juna meni varmaan 4 tuntia pelkkää autiomaata missä ei näkynyt mitään elämää. Molemmilla meinasi vähän usko loppua. Vielä kun jännitystä lisäsi se, että todella harva Vietnamissa puhuu englantia. Meidän lentokentän taksiluskikaan ei tiennyt mikä on "train station". Viimeinen juna suoraan Phan Thiéhen oli jo mennyt ja meidän juna pysähtyi vähän ennen Phan Thiétä (noin 20km), mistä piti ottaa sitten taksi loppumatkan.
Loppujen lopuksi matka meni hyvin. Päästiin pieneen Phan Thién kylään. Ensimmäiseksi Vietnamista tuli sellainen tunne ettei täällä ole yhtään ketään, täällä on isoja hautausmaita ympäri ämpäri maakuntaa ja se että nyt todellakin ollaan kehitysmaassa. Sähköt katkeilee vähän väliä jne. Mutta ihmiset ovat todella ystävällisiä! Taksit eivät yritä huijata, kaikki auttavat, jopa konnari piti huolta että jäädään oikealla asemalla pois junasta. Kilttejä ihmisiä siis!
Tässä vielä lista Thaimaan hyvisyä ja huonoista puolista:
+ Mukavia ihmisiä
+ Shoppailu mahdollisuuksia Bangkokissa
+ Koh Sametilla tähän mennessä parhaimmat rannat, missä ollaan ikinä oltu
+ Helppo matkustaa turistikohteisiin, matkat Koh Sametille tehty superhelpoiksi
- Bangkokin taksikuskit yrittää kusettaa ( no hei, missä ei? )
- Bangkokin julkinenliikenne ei toimi, hidas, sekava jne.
- Ehkä vähän liikaa turisteja ( Turistit on ihan ok, jos niitä ei ole liikaa )
- Kielimuuri paikoitellen
Wednesday I turned 21 years old, wuhuu! :) I got Ipod nano from Niko which I really need. Now I do not need to know in advance what I want to listen: audio book or music. Also on Wednesday we went to Bangkok and Thursday we had a flight to Vietnam. We came directly through Ho Chi Minh City here to Phan Thié. :)
- Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti