Istiqlal Moskeija

Jäi tammikuussa kirjoittamatta tästä Jakartan moskeijasta. Nyt päätin sitten oikein perehtyä asiaan. 

Kyseessä on siis Istiqlal moskeija, joka on Indonesian ja kaakkois-Aasian suurin moskeija. Moskeijaan oli mahdollisuus tehdä vierailu ja pakkohan se oli käyttää hyväksi, sillä usein ei tällaisia mahdollisuuksia tule. Ainakaan itse en ole ikinä moskeijassa vieraillut.

Kuva moskeijasta Monaksesta otettuna:

Parilla eurolla saatiin todella hyvä opas kertomaan meille moskeijasta ja kierrättämään läpi rakennuksen.

Ennen rakennukseen menoa minun piti peittää hiukseni huivilla, mutta aika rennolla tavalla, sillä itselläni näkyi välillä hiusraja eikä se ollut ongelma. Rakennukseen ei saanut myös astua kengät jalassa, joten kengät jouduimme jättämään rakennuksen ulkopuolelle. Itse kyllä tungimme ne reppuun, sillä meidän kengät pistivät muiden kenkien seasta vähän liikaa silmään.

Moskeija rakennettiin Indonesian itsenäisyyden kunniaksi. Moskeijan nimi "Istiqlal" on arabiankieltä ja tarkoittaa sanaa "itsenäisyys".

Kuvia päähallista:

Kuvun halkaisija on 45 metriä, joka symboloi Indonesian itsenäisyysvuotta 1945.

Tästä ei kyllä ihminen paljon hehkeämmäksi pääse. :D

Viisi kerrosta moskeijassa kuvaavat islamin viittä peruspilaria eli viittä periaatetta: uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus.

Tassuttelua ilman kenkiä.

Ennen kuin moskeijaan saatiin kunnon kovaääniset kutsumaan väkeä rukoilemaan käytettiin tätä rumpua, jota käytetään vielä nykyäänkin kovaäänisen kanssa. Rummun ääni kuulemma kuuluu jopa parin kilometrin päähän. Rummun "kangas" on tehty lehmän ihosta. Rumpu on siitä erikoinen, että sitä käytetään vain tuolla. Rumpua ei esimerkiksi tunneta lähi-idän moskeijoissa.

Rumpu on tehty yhdestä puusta ja tarkalleen ottaen puun rungosta. En nyt muista mikä puu tuo oli enkä sitä mistä tuo tarkalleen ottaen oli tuonne kuljetettu, mutta yhdeltä Indonesian saarista kuitenkin.

Moskeija piti yllä myös partiotoimintaa.

Moskeijassa pystyi rukoilemaan samaan aikaan jopa 120 000 rukoilijaa. Pihalla oli tehty laatoilla jokaiselle oma "rukoilualue". Piha ei kuulemma täyty kuin juhlapyhinä, arkena pysytään sisätiloissa.

Moskeijassa oli myös koulua.

Laatikon ympärillä harjoitellaan pyhiinvaellusta.

Moskeijan minareetti ja taustalla Monas.

Istiqlal moskeijassa on vain yksi minareetti, toisin kuin yleensä. Minareetti on 66,66 metriä korkea (joka symboloi koraanin 6666 jaetta) ja sieltä kovaääniset pyytävät ihmisiä ruokoilemaan viidesti päivässä.

Lopuksi vielä pestiin jalat tuollaisen hanan alla. Oli kyllä todella hyvin ajateltu systeemi. Hana auki ja jalan pohjaa pyöriteltiin noiden metalliputkien päällä. Toimi!

Kaikinpuolin vierailu oli todella mielenkiintoinen ja avartava. Ennen olen vähän pelännyt Islamin uskoa, mutta väki moskeijassa oli todella ystävällistä ja vaikka minullakin tuntui olevan huivi välillä miten sattuu päässä, ei kukaan katsonut ilkeästi päälle. Ainoastaan kotimatkalla Jakartasta minua jäi vaivaamaan kysymys, että kun nuorilla naisilla on todella peittävä burqa päällä ja tulee passintarkastuksen aika, täytyykö heidän nostaa huivi siksi ajaksi pois?

 In January, we visited the Istiqlal mosque in Jakarta. The mosque has been built in honor of Indonesian independence 1945. I think the visit was very interesting and mind-expanding. People in the mosque were really friendly and did not see evil even if the scarf didn't covered my hair completely all the time. I can recommend that if you ever visit Jakarta, please take a visit to Istiqlal mosque. :)

- Jenni

Lastenhoitajat

Halusin kirjottaa näistä Jakartan lastenhoitajista ihan oman jutun, sillä minun mielestä se oli niin käsittämätöntä, kuinka paljon heitä oli yhdessä perheessä. Normaalia ei ollut se, että oli yksi lastenhoitaja perhettä kohden vaan yksi lastenhoitaja lasta kohden. Kyllä luit ihan oikein! Ja pahimmillaan näin 4 lastenhoitajaa kolmea lasta kohden + yksi oli tulossa mahassa. Eli syntymättömälläkin lapsella oli jo oma lastenhoitaja. Siinä syntyi jo perhe pelkästään lastenhoitajista.

Itselläni ei kauheasti ole kokemusta lapsista tai siis ainakaan omista. Lapsista yleensä kyllä on, mutta omat ovat ihan eri asia tai näin olen ainakin kuullut. Olen myös kuullut ja huomannut, että lasten hoitaminen voi olla rankkaa tai yleensä se onkin ja olenkin sitä mieltä, että lastenhoitaja voi joissakin tapauksissa olla todella loistava ratkaisu. Mutta siis c'moon! Yksi lastenhoitaja per lapsi? Tietysti, jos rahaa löytyy niin mikä estää. Itsekunnioitus? 

Sanoinkin Nikolle, että täällä vasta olisi mielenkiintoista olla au pairina, kun näkisit rikkaan Indonesialais perheen elämän tyylin ja sen ovatko he ollenkaan lastensa elämässä mukana. Ulkopuolelle näkyy vain se, että he käyvät syömässä ravintoloissa ja lastenhoitajat hoitavat heidän lapsiaan ravintolan ulkopuolella. Mutta entäs, jos kotona ei olekaan niin? Vaan äiti on koko ajan pyörimässä ja leikkimässä lapsiensa kanssa. Mistä sitä tarkalleen tietää heidän elämästään, se voi olla varsin erilaista ulkokuoren alla.

 Mutta korjauksena kaikki perheet, joilla oli lastenhoitajat eivät vaikuttaneet niin miljonääreiltä vaan joltain varakkaaseen keskiluokkaan kuuluvalta väestöltä. Heilläkin oli siis jopa varaa lastenhoitajaan. Ei mitään hajua mitä lastenhoitajien palkka on, mutta Balilla peruskuukausipalkka on luultavasti joitakin satoja euroja. 

En siis ole lastenhoitajaa vastaan. Mistä sitä tietää vaikka itsellänikin olisi joku päivä au pair tai muu lastenhoitaja auttamassa hoitamaan omia lapsiani. Mutta liika on vain liikaa, vai mitä olette mieltä? :)

Ylhäällä oli vähän salakuvaa lastenhoitajista ihan in action! Nämä lastenhoitajat hoitivat siis saman perheen lapsia.

I wanted to write these Babysitters of Jakarta. It was not normal to have one babysitter per family. Normal was one babysitter per child. I think it's too much, even I do not have experience of my own children. But of course, if you have money, which is the block?

- Jenni

Car Free Sundays

Viimeinen päivä Jakartassa meni aika lepposissa merkeissä. Meillä lähti lento vasta kymmentä yli kolme, mutta huone piti normaalisti luovuttaa jo klo 12. Herättiin kuitenkin suhteellisen aikasin kun ajateltiin, että käydään vielä lähistöllä kävelemässä ja katsomassa esimerkiksi Barack Obaman lapsuuden koulu. 

Olin kyllä lukenut näistä Jakartan "Car free sundays" tapahtumista, mutta en aivan käsittänyt niitä tällaisiksi. Tämä tapahtuma on siis joka sunnuntai, ei vain kerran kuussa niin kuin luulisi. Keskustan isoimmat tiet ovat suljettuna, esimerkiksi 5 kaistainen moottoritie, jotta pyöräilivät voivat pyöräillä rauhassa.

Päivä oli kuitenkin suhteellisen kuuma, joten ei jaksettukaan kiertää pitkälle vaan päätettiin mennä keskusaukion reunalle Starbucksiin nauttimaan päivästä ja tunnelmasta.

Meidän hotelli.

Matkalta lentokentälle:

Syötiin taas jotain hyvää. :D

Hihittelin itsekseni tuolle bodysearch paikalle. Kenet oikeasti muka viedään tuonne? :D

Tästä Aasian vaaleaiho ihannoinnista voi tehdä ihan oman postauksen. Sillä täällä valkoisen ihon ihannointi on mennyt todella pitkälle. 

Bali ylhäältä:

Ja jälleen takaisin Balilla. Seuraavaksi olikin luvassa taksin tinkiminen takaisin kotiin. Joka Balin lentokentällä on maailman rasittavinta puuhaa. Oikeasti taksi meiltä lentokentälle maksaa noin 5€, mutta taksit ei meinaa edes keskustella 10€ eurosta kentällä. Kauhean pyörimisen ja vaivan jälkeen saimme sen vähän alle 8€ ja sekään ei ollut edes virallinen taksi. Mutta kotiin on silti aina ihana palata. :)

The last day of Jakarta went smoothly. Our flight left about three o'clock, but the hotel had already logged out at 12 o'clock so we wake up early and went to walk nearby. There was car-free Sunday in the center of Jakarta and it was great phenomenon. Hundreds of cyclists on Sunday morning driving in center. This should be done everywhere. :)

- Jenni

Ragunan Zoo

Heissan muruset, mulla meinaa olla vähän jonkin sortin flunssa täällä päällä ja siksi näitä postauksia saa vähän odottaa. Mutta asiaan, kolmantena päivänä Jakartassa suunnattiin heti aamusta Ragunan eläintarhaan. Eläintarha on 140 hehtaaria ja tarjoaa laajan valikoiman erilaisia eläimiä. Jakartassa kannattaa olla heti aamulla liikkeellä, sillä silloin välttää ruuhat sekä paahtavan kuumuuden, joka pilaa keskipäivän suunnitelmat.

Taksi keskustasta eläintarhalle maksoi noin 5€ ja liput eläintarhaan 0,5€ per pää. Olisin kyllä toivonut, että liput eläintarhaan olisivat olleet kalliimmat ja niistä saatavat rahat olisi laitettu eläinten hyvinvointiin. Sillä ainakin kaloilla oli todella ahtaat oltavat.

Eläintarhat Indonesiassa on kuuluisia siitä, että pääsee paljon lähemmäksi eläimiä kuin Euroopassa.

Huomaatko silmän?

Käärmetalolla tuli sellainen olo kuin käärmeet olisivat päässeet pois talosta vaikka kuinka helposti. Kattona vain ohut kanaverkko ja ainakin tuollaisen jättikäärmeen luulisi sen nopeastikkin hajottavan.

Kilpikonna raaputti ikkunaa, että "Hei mä lähden teidän mukaan!" Mutta sen jälkeen kupsahti selälleen. Oltiin Nikon kanssa kyllä huolissamme siitä miten se pääsee ylös, mutta kai nyt hoitaja uskaltaa noiden sekaan mennä nostamaan raukan ylös.

Sitten päästiin näihin eri kissaeläimiin. Tässä olivat vasta jaguaarit, myöhemmin nähtiin vielä leijonat, tiikerit jne.

Nikon suosikki oli ehdottomasti apinat, vaikka itselleni tuli kyllä sellainen olo ettei tarvi noiden kanssa tehdä kyllä mitään lähituttavuutta. Ihan hulluja. Hyppivät kaltereihin, säikäyttelivät, huusivat ja kun meinasi mennä toisen häkin luokse, ne tuli noita kaltereita pitkin perässä. En toki tiedä ovatko normaalisti aivan sellaisia vai johtuko se vain häkin pienestä koosta. Kyllä siinä varmaan pienempikin apina sekoaisi. 

Tälle oli mun mielestä annettu jo tarpeeksi ruokaa. :D

Ragunassa lintulajitkin olivat edustettuina, mutta ne eivät oikein kiinnostaneet meitä. Eläintarhassa oli nimittäin muutakin nähtävää.

Ronsuja! Nämä kaksi olivat omat suosikkini eläintarhassa. Niin rauhallisia ja lempeitä. Tästä tapaamisesta on vielä hyvä videokin! :)

Pidän tuossa videolla ehkä hiukan rasittavaa ääntä(koittakaa kestää), mutta yritin kuvata sitä kärsää. :D

Norsut nosti kärsää noin, että piti heittää ruokaa suoraa suuhun. Ei meinaan kärsä yltänyt aidan toiselle puolelle. :D

Jotkut raukat olivat jääneet poliisin syyniin. Meitä Nikon kanssa ei ole vielä ainakaan sakotettu ja luulenpa, että tämä "valesakottaminen" on jo niin yleisesti Balilla tiedossa, etteivät poliisit enää kehtaa tehdä sellaista.

Eläintarhan jälkeen suuntasimme vielä Kuningahiim, missä loppupeleissä ei ollut mitään muuta kuin suurlähetystöt ja yksi Ambasador ostoskeskus, missä sai tinkiä piraattitavaraa niin paljon kuin halusi.

Nautiskelen leveistä kävelykaduista, Balilla kun ne eivät ole tätä luokkaa, paitsi Nusa Dualla. :D

Illalla vielä menimme Nikon kanssa katsomaan Grand Indonesiaan Hansel and Gretel - Witch Hunters leffan 3Dnä. Mielestäni leffa oli todella hyvä, vaikka alussa kaikki mainostrailerit olivat Kaunan tyyppisiä elokuvia ja olin aivan varma, että elokuvasta tulee kamala, sillä emme kumpikaan pidä kauhusta.

Oli muuten aika hyvä, että elokuvissa sanoin Nikolle, että tuo blondi tyttö on ihan varmasti suomalainen, se on niin tutun näköinen. Ja kun päästiin Balille kotiin niin iltalehdessä oli juttu kyseisestä leffasta ja siinä esiintyvästä suomalaisnäytteliästä. :D

Pikkuisen hienot 3D-lasit!

Oli jännä kattoo leffaa, kun jossain kohtaa tajusi, että on kahdeksannessa kerroksessa ja alla on monen monta kauppaa. No olipahan kokemus. :)

I have been a little sick and I'm sorry that you will have to wait the posts. However, here are pictures of Ragunan Zoo where we spent pretty much the whole of the third day. We also went to see Hansel and Gretel - the Wicth Hunters the Grand Indonesia movie theater. I think it was a really good little similar to the Little Red Riding Hood. :)

- Jenni